Tiimi OGR 2023
Tässä linkki sivulle, jossa kerrotaan koulutuksista ja varusteista, joita tiimin jäsenet tarvitsevat.
Artikkeliin, jossa esitellään mm. tiimi pääsee tästä.
Tapio Lehtinen, kapteeni.
Ville Norra, varakippari.
Pia Grönblom.
Mikko Hongell.
Pieni poika innostui purjehduksesta jollakurssilla 7-vuotiaana. Perheellä ei ollut
venettä. Partiolippukunnalla oli. Hän meni aina mukaan purjehduksille ja kaikille merikursseille. Kaksikielisen perheen kasvatti sai äkkilähtökutsun avomerikilpailuihin,
kun tarvittiin keulagasti ruotsinkieliseen miehistöön. Valmius kisoihin oli tämän jälkeen päivänselvää. Pienessä mielessä alkoi kyteä haave päästä kilpailemaan joskus maailman ympäri tosi isoille vesille. Purjehtiminen jatkui
treeneissä, kisoissa, partiossa, Atlantilla ja Karibian vesillä usein mahdollistamassa
toisten matkaan pääsyä.
Syksyllä 2019 avautui mahdollisuus, johon hänen oli pakko tarttua. Se oli nyt tai ei koskaan. Haku Tapio Lehtisen OGR 2023 –tiimiin vaati myös puolison tuen. Projekti tiesi paljon purjehtimista ja paljon muusta karsimista. Perhe ja työ oli hoidettava. Keväällä 2020 tuli tieto isäksi tulosta. Tämä toi entisestään haastetta, mutta projektista luopuminen ei tuntunut vaihtoehdolta. Hän onnistui kuin onnistuikin pääsemään lopullisen tiimin jäseneksi. Aikaa hankkeeseen tarvitaan edelleen kaikesta nipistäen.
Perhe ja työ on edelleen hoidettava ja lapsirakkaan papan silmäterä on kohta kaksivuotias iloinen poika.
Mauri de Meulder.
Mauri vaihtoi 10-vuotiaana maapartiosta meripartiolippukuntaan Myrskypojat ja omaan venekuntaan. Rauman edustan matalikot sekä Saaristomeri tulivat tutuiksi matkapurjehduksilla lippukunnan Meripurak-purjeveneellä. Jollataitojen harjoittelu ja perhepurjehdus olivat myös kuvioissa mukana, mutta matkapurjehdukset ykkönen. Kiinnostuksen ja harrastuksen jakoi isoveli Mikael.
Taidot karttuivat partiolaisten veneilykursseilla ja laivastossa asepalveluksessa. Opiskelupaikan auettua ympäristö- ja luonnonvaratalousalalla Helsingissä löytyi gastin paikkoja kunnon kisaveneisiin ja kokemus karttui lisää kisa- ja matkapurjehduksissa Itämerellä sekä leppoisammin Välimerellä opiskelijoiden lomakipparina. Kesätyötkin ovat olleet veneiden parissa ja ympäristöasiat huomioiden.
Innostus on nyt kulminoitunut tiimipaikkaan s/y Galianalla, talkootunnit lukemattomat, vastuualueet hallussa ja motivaatio kova. Opiskelut kulkevat varjona ohessa, mutta OGR 2023 on ykkönen!
Viivi Moisio
Purjehduksen alkuun päästiin jollakoulussa 2010 optimistijollalla. Purjehduksen harrastaminen ei ollut päällimmäisenä
suunnitelmissa, vaan päivähoitoa veden äärellä vanhempien ollessa töissä. Jollakoulun jälkeen päätös oli seuraava. Purjehdusta oli kiva kokeilla, mutta en tätä ala harrastaa. Kului vuosi ja veljen optimistijolla touhuja seuratessa löytyi kirpputorilta Spray toppi ja housut, jotka olivat veljelle pienet.
Varusteista se sitten lähti ”oranssit purjehdusvaatteet”. Jos saan vaatteet
alan purjehtia. Kului vielä tovi ennen kuin päästiin itse purjehduksen tuntumaan. Harjoituksissa oli paljon mukavampaa istua valmentajan kumiveneessä pomppien ponttonien päällä koko harjoituksien ajan ja katsoa vain, kun muut purjehtivat.
Pienin askelin siirryttiin jollaan. Varmuus, veneen käsittelytaito ja luottamus omaan tekemiseen lisääntyi niin paljon, että jokaiset kisat kesän aikana oli käytävä kilpailemassa. Mitä
varmemmaksi taidot kehittyivät, sen kovemmaksi kasvoi innostus vesille harjoittelemaan ja kisaamaan.
Optimistijollasta vaihdettiin zoom8 jollaan, jolla haettiin tuntumaa kaikista kotimaan kisoista sekä MM kilpailuista 2016 ja 2017. Harjoittelu ja valmennus olivat mielekästä ja se kannusti jo seuraavaan veneluokkaan siirtymistä. E jollaluokassa mentiinkin sitten jo selkeästi harjoittelemisen puolelle. Tarvittiin lihasvoimaa, kestävyyttä ja paljon harjoitustunteja vesillä. E jollassa on aina mukava yhtenäinen porukka, jonka matkat suuntautuivat Suomen kisavesiltä aina EM- ja MM- vesille. Kausi 2020 oli hieno lopettaa SM hopea sijalle.
Ruissalon telakka tarjosi nuorille kilpapurjehtijoille mahdollisuutta kisata 6 mR Merenneito II veneellä. Kaksi kesää kippari Eero Kairamon opissa tuotti tulosta ja seuraavat kaksi kesää 2021, 2022 Merenneito II kipparina olivat opettavaiset ja rohkaisevat. Kiitollisena tästä mahdollisuudesta Ruissalon telakalle. Samaan aikaan ratapurjehduksen ohelle kiinnostus avomeripurjehdukseen lisääntyi. Kuin sattumaa samalla 2019 Tapio Lehtinen haki tiimiä OGR 23 kisaan ja lähdin hakuprosessiin mukaan. Yhdessä tekeminen ja porukkaan kuuluminen ovat tärkeitä, siellä viihtyy, oppii ja kehittyy. Ylioppilaaksi päästyään olen ollut WB purjeneulomossa töissä.
Kaisla Jacoby
Kaislan ensikosketukset purjehdukseen ovat pitkälti klassikkovenepainotteisia. Pahnanpohjimmaisena hänet raahattiin jo 2 viikkoisena mukaan perheen saaristoristeilijän kyytiin. Lomapurjehdusten lisäksi Kaisla otettiin mukaan myös kisoihin, sillä se oli osa perheen elämää ja yhdessäoloa.
Ensimmäinen kisamenestys tuli 3 kk vanhana, kun s/y Gun voitti veneseuran mestaruuden Kaislan ollessa autotuolissa ruffin pohjalla. Iän karttuessa kisaaminen köliveneillä tuli tutuksi ja muun miehistön kommunikointi kuten ”tuo heittää päälle” tai ”mennään tuon ali” ei enää pelottanut. Perheen siirtyessä mR 6-luokkaan kisaaminen kiinnosti, mutta veneeseen ei enää mahtunut harjoittelijoita mukaan. Kerran kuitenkin kysyttiin 6-liiton puheenjohtajalta lupaa SM kisan kuudenteen miehistönjäseneen ja siitä kerrasta Kaisla oli myyty kilpapurjehdukseen.
Parhaiten oppii, kun ottaa vastuuta ja Kaisla teki päätöksen 15-vuotiaana hankkia oman köliveneen. Laskettuaan rippilahjaksi saamansa rahat, Kaisla totesi, että kyllä niillä ihan
purjehdittavan H-veneen saa. Ja niin sai. Ensimmäinen kesä meni tutustuessa veneilyyn ja saaristoon kavereiden kanssa ja seuraavana kesänä H-vene Sinikka ilmoitettiin SM kisoihin. Kanssakilpailijoiden hyvien neuvojen ja lainaamien varusteiden avulla Sinikan naisisto suoritti kunnialla joka lähdön. 18-vuotislahjaksi Kaisla ei saanut lähisuvulta koruja vaan uuden purjekerran.
Nälkä kasvaa syödessä ja kun kuutosluokasta tuttu kippari alkoi puhua OGR miehistöstä, niin Kaisla ryhtyi haaveilemaan osallistumisesta. Luettuaan Tapion kirjan ”Yksin seitsemällä merellä” ei Kaislaa pidellyt enää mikään.
Galliana vei jo ensimmäisenä kesänä mukanaan ja kun miehistöpaikka selvisi, niin Kaislan
tulevaisuuden suunnitelma oli selvä: lukio piti suorittaa kunnialla loppuun,
mutta ajatukset ja kaikki liikenevä vapaa-aika oli omistettu jo jokin aikaa Gallianalle.
Purjehdus- ja kisakokemusta on tullut myös 6mR Merenneidon tiimissä kisatessa. Vanhemmilla
on ollut hieman totuttelua, kun jo toinen tytär on radalla vastassa eikä siellä
vanhemmille armoa anneta.
Juho Sattanen
Juho syntyi 1995 Kymenlaaksossa Kuusan-koskella, muutaman vuoden perhe asui Kuopiossa ja sieltä sitten muutettiin isän kotiseuduille Kittilään. Koska kotimäkenä oli Levitunturi, niin harrastukseksi tuli
luonnollisesti laskettelu. Sitä jatkuikin niin pitkään, että lopulta kisailtiin alppihiihdossa kansainvälisissä kisoissa ja mm. nuorten olympialaisissa Suomea edustaen. Pari vuotta meni myös Levi Snow Sport Academyn valmentajana, mutta sitten tuli ”alppihiihtokilometrit täyteen”.
Edessä oli uusi vaihe elämässä ja siinä tuli mukaan totta kai (??) purjehdus. Aluksi muutaman kuukauden matkapurjehdus kansainvälisessä miehistössä s/y Pantarguelilla Ecuadorista Galapagossaarten kautta Ranskan
Polyneisiaan Tahitille. Näin purjehdus vei mukanaan ja seuraava askel oli hankkiutua kilpapurjehduksen pariin, koska tavoitteellinen urheilu oli päättynyt alppihiihdon lopettamisen myötä mutta paloa kilpailuihin vielä oli. Seuraavina vuosina kisailu painottui köliveneiden avomerikisoihin Itämerellä ja veneinä oli mm. Farr 52 ja Farr 30.
Vuonna 2019 Tapio Lehtinen haki miehistöä OGR 2023 kisaan ja Juho laittoi hakemuksen menemään sähköpostilla. Tästä tulikin sitten useamman vuoden projekti ja nyt ollaan valmistautumassa syksyllä alkavaan kilpailuun maailman ympäri. Näiden vuosien aikana tiimi on päässyt tutustumaan toisiinsa ja harjoitellut yhdessä tekemistä, olemista ja ”sietämistä” mitä erilaisimmissa tehtävissä ja ympäristöissä. Tiimin kanssa aika on kulunut venettä kunnostaessa
(hieman kevyt ilmaisu), purjehtiessa, kilpaillessa, yrityspurjehduksilla ja jopa hiihtovaelluksella Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sekä luonnollisesti erilaisissa media- ja edustustehtävissä.
Anton Eklund
Tapion tiimissä purjehduksen ulkopuolisina vastuualueina ovat juuri valmistuneelle Kauppatieteiden maisterille olleet sponsorihankinta, controllerin tehtävät ja uuden rikin hankinnan koordinointi.
Mahdollisuus lähteä osana Tapion tiimiä mukaan OGR-kisaan on ainutlaatuinen ja tarjoaa mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää maailmaa paremmin. Kisa avaa ikkunan nähdä valtameret, jotka muodostavat suurimman osan maapallomme pinta-alasta sekä niiden elämää – vielä kun sitä on olemassa.
Lassi Liimatainen
